TYYTYVÄINEN JA TYYTYMÄTÖN ASUMISOIKEUSASUKAS

Riikka Lehtismäen mielipidekirjoitus "Asumisoikeusjärjestelmä on luotettava" Rakennuslehdessä 25.11.2010 herätti vain vähän keskustelua lehden keskustelupalstalla. Nimimerkki "tyytyväinen" kirjoitti seuraavaa:

Tyytymättömiä asumisoikeusjärjestelmään ovat nuo samat tyypit, jotka ovat tyytymättömiä siihen, että eivät saa myydä halvalla hankkimiaan Katajanokan hitas-asuntoja kovaan markkinahintaan. Jos itsellä on upea terassiasunto Helsingin Pikku-Huopalahdessa, niiin totta kai sillon pitää meteliä asumisoikeusjärjestelmän vääryyksistä ja haluaa kiireellä purkaa koko järjestelmän, jotta saisi pikkurahalla asunnon omakseen ja markkinahinnalla myytäväksi. Hiljainen enemmistö on tyytyväisiä eikä melskaa lehtien palstoilla. Asumisoikeusjärjestelmä on taannut ainakin sen, että naapureina on ihmisiä, joilla on ollut omia tuloja ainakin sen verran, että ovat tuon kynnysrahan pystyneet maksamaan. Vuokra-asunnoissa näin ei ole, ja siksi niissä on paljon isompia ongelmia kuin asumisoikeusasunnoissa. Se vain tahtoo unohtua näissä keskusteluissa. Ruotsissa asumisoikeusjärjestelmä toimii hyvin eikä sitä vaadita purettavaksi. Totta kai koko järjestelmältä putoaa pohja, jos asuntoja pystyy muuttamaan omistusasunnoiksi. Sitä ajaa kuitenkin vain pieni, etuoikeutettu vähemmistö, joka on sattunut saamaan asunnon huippupaikalta.

Nimimerkille "tyytyväinen" vastattiin 6.12.2010 seuraavaa:

Kaikki tyytymättömät eivät asu "tyytyväisen" kuvaamassa terassitalossa. Tyytymättömiä on paljon muitakin. Esimerkiksi on sellaisia tyytymättömiä, jotka haluavat, että asumisoikeusyhtiö noudattaa asumisoikeus- ja yhteishallintolakia asukashallinnossa, niin että yhtiön toiminta on avointa ja läpinäkyvää hallinnon ja talouden kaikilla tasoilla.

On myös sellaisia tyytymättömiä, jotka ovat huolestuneita siitä, ketkä omistavat asumisoikeusyhtiöt. Näiden huolestuneiden mielestä omistajilla tulisi olla yleishyödyllisyysstatus. Nämä tyytymättömät pelkäävät, että asukkailta käyttövastikkeissa kerätyistä suurista rahasummista osa päätyy tavalla tai toisella (esim. erilaisina "konsultointipalkkioina") yksityisille liikemiehille ja heidän bisneksiinsä eivätkä tule käytetyksi kokonaisuudessaan asukkaiden hyväksi esim. ajoissa suoritettuina korjauksina ja lainojen täysimääräisinä lyhennyksinä.

Nimimerkki "tyytyväinen" loukkaa kirjoituksellaan niitä, jotka ovat esittäneet aiheellisesti kriittisiä mielipiteitä asumisoikeusjärjestelmän epäkohdista ja ovat esittäneet parannuksia järjestelmään. Siksi myös häntä itseään voidaan arvioida. Hän kuuluu asukkaisiin (jos nyt on asukas), joista asumisoikeusyhtiöt ja niiden etujärjestö Suomen asumisoikeusyhteisöt ry (SAY) kyllä "tykkäävät". Hän ei ymmärrä, että yhtiöt hyväksyvät hänet vain "tyytyväisenä" ja yhtiöiden toimintaa myötäilevänä asukkaana tai asukkaiden edustajana, joka "ei melskaa lehtien palstoilla".

Ko. henkilö ja hänen kaltaisensa eivät ymmärrä, että eri yhtiöiden asukkaiden tilanne voi olla erilainen siinä mielessä, mitä tulee tyytyväisyyden tai tyytymättömyyden syihin. Sekä tyytyväisyyteen että tyytymättömyyteen on olemassa varmasti perusteltuja syitä eri yhtiöissä. Ja eri yhtiöiden välillä on varmasti eroja siinä, kuinka paljon noita tyytyväisyyden ja tyytymättömyyden lähteitä on kussakin yhtiössä.

Kyllä suuri ansio asumisoikeuslain muuttamisesta kuuluu niille "tyytymättömille", jotka ovat uskaltaneet ottaa esille asumisoikeusjärjestelmän epäkohtia joko julkisuudessa tiedotusvälineissä tai omien talojensa kanteluissa ARA:lle. Tämän toi esille asuntoministeri Vapaavuorikin tervetuliaissanoissaan SAY:n järjestämässä seminaarissa viime viikolla. Nimimerkki "tyytyväinen" ei ole pannut itseään likoon epäkohtien korjaamiseksi. Tokkopa hän kykenee edes tiedostamaan niitä tai edes sitä, että asukkaiden tilanne voi vaihdella eri asumisoikeusyhtiöissä ja että jossakin yhtiössä voi olla todellisia ongelmia. Tälle "tyytyväiselle" riittää, että "naapureina on ihmisiä, joilla on ollut omia tuloja ainakin sen verran, että ovat tuon kynnysrahan pystyneet maksamaan".

Itse olen asunut toistakymmentä vuotta AVAIN Asumisoikeus Oy:n "kohteessa" ja olen kokenut asumisoikeusjärjestelmän nurjat puolet. Järjestelmä on osoittautunut käytännössä aivan toisenlaiseksi kuin mitä markkinointipuheissa aikoinaan annettiin ymmärtää. Mm. luvattiin, että "sitten helpottaa, kun talolaina on aikanaan maksettu" ja "voitte omalla toiminnalla säästää hoitokuluissa", "käyttövastikkeissa (erityisesti hoitovastikkeissa) noudatetaan omakustannusperiaatetta" jne. Kaikki on osoittautunut valheeksi. Lainanmaksu ei lopu koskaan, sillä oman talon rakentamista varten otetun lainan lisäksi osallistumme muiden "kohteiden" lainojen maksamiseen. Ja muiden lainoja maksamme senkin jälkeen, kun oma laina on maksettu. Samoin osallistumme oman talon vuosittaisten kunnossapitokorjausten ja tulevaisuuden peruskorjausten korjausvarauksen maksamisen lisäksi myös muiden kohteiden kunnossapitokorjausten ja korjausvarausten maksamiseen. Vuosittain tämä "tasaus" on kymmeniä tuhansia euroja. Lukuisista tiedusteluista huolimatta meille ei ole kerrottu, millä perusteilla "tasaus" tehdään". Hämärä tasausjärjestelmä on yksi keino saada eri kohteiden asukkaat toisiaan vastaan. Hajota ja hallitse -periaate on tunnetusti tehokkain hallitsemisen muoto.

Mitä tulee Helsingin Pikku-Huopalahdessa sijaitsevaan terassitaloon, niin sivullisena ei ole saanut sellaista käsitystä, että sen asukkailla olisi "tyytyväisen" kuvaamia haluja "kiireellä purkaa koko järjestelmän, jotta saisi pikkurahalla asunnon omakseen ja markkinahinnalla myytäväksi". Jos "tyytyväinen" tarkoittaa erityisesti Suomen Asumisoikeusasukkaat ry:n (SASO) puheenjohtajaa Eric Hällströmiä ja hänen motiivejaan "pitää meteliä asumisoikeusjärjestelmän vääryyksistä", niin asumisoikeusasukkaana ei voi muuta kuin olla kiitollinen, että hän on uskaltanut laittaa itsensä likoon puolustaessaan asumisoikeusasukkaita yli yhtiörajojen.

On kiistaton tosiasia, että Eric Hällström ja AVAIN Asumisoikeus Oy:n hallituksen asukasjäsen Harri Kemppi ovat omalla toiminnallaan vaikuttaneet keskeisesti siihen, että asumisoikeuslakia on lähdetty tarkistamaan ja muuttamaan. Tosin asumisoikeusyhtiöitä edustavan Suomen asumisoikeusyhteisöt ry:n (SAY) vaatimuksesta siihen on tehty lukuisia heikennyksiä lain valmistelun aikana, mutta sellaisenaankin se tuo parannuksia asumisoikeusasukkaiden tiedonsaantioikeuteen ja ARA:n valvontaoikeuteen. Esim. AVAIN Asumisoikeus Oy ei ole antanut asukkaille ja heidän edustajilleen toteuman erittelyä pääomavastikkeella kerättyjen tuottojen käytöstä, tasauksen perusteista ja periaatteista ja hoitoylijäämien käytöstä. Ainakin muutosten tarkoitus on parantaa asukkaiden tiedonsaantioikeutta näissä asioissa.

Ruotsin ja Suomen asumisoikeusjärjestelmiä ei voida verrata toisiinsa. Ruotsin järjestelmä luotiin ja toimii asukkaiden ehdoilla, kun taas Suomen järjestelmä luotiin ja toimii asumisoikeusyhtiöiden ja niiden omistajien ehdoilla. Molemmissa järjestelmissä on omat hyvät ja huonot puolensa. Koska nyt ollaan Suomessa, keskitytään Suomen järjestelmään, joka on asukasdemokratian irvikuva ainakin AVAIN Asumisoikeus Oy:ssä. Esimerkkejä siitä on tuotu runsaasti eri keskustelupalstoilla.

Kirjoituksensa lopussa "tyytyväinen" kruunaa "analyysinsä" tyytymättömien motiiveista "pitää meteliä asumisoikeusjärjestelmän vääryyksistä" arvioimalla asumisoikeusjärjestelmän perustan lujuutta seuraavasti:

Totta kai koko järjestelmältä putoaa pohja, jos asuntoja pystyy muuttamaan omistusasunnoiksi. Sitä ajaa kuitenkin vain pieni, etuoikeutettu vähemmistö, joka on sattunut saamaan asunnon huippupaikalta.

Luuleeko "tyytyväinen" todella, että "järjestelmältä putoaisi pohja", jos muutamassa kohteessa omistuspohja muuttuisi asukkaiden omistukseksi? Sellaista ryntäystä "itsenäistymiseen" ei varmasti syntyisi, että järjestelmältä putoaisi pohja, vaikka se olisikin mätä. Eikä omistuksen muuttamista yksityiseksi omistukseksi voitaisi tehdäkään vaan omistajana toimisi asumisoikeusyhdistys tai vastaava. Etu asukkaille tulisi siinä, että he voisivat valvoa paremmin, miten käyttövastikkeilla kerättyjä rahoja käytetään. Säästö olisi noin 2-3 euroa m2/kk. Tiedot perustuvat erään asumisoikeusyhdistyksen omistamien talojen tietoihin. Lisäksi asukkaat ovat voineet lyhentää lainoja säännöllisesti ja säästää rahaa myös tuleviin korjauksiin. Asukkaat ovat myös tyytyväisiä näissä taloissa. He ovat todellinen etuoikeutettu vähemmistö asumisoikeusasukkaiden keskuudessa. Toisaalta tällainen yhdistyspohjainen asumisoikeusasuminen vaatii tiettyjä ominaisuuksia myös asukkailta, joita "tyytyväisen" kaltaisilta ihmisiltä ei todennäköisesti löytyisi. Toisten asumisoikeusasukkaiden mustamaalaaminen ja heidän motiiviensa kyseenalaistaminen ei edusta sellaista mielenlaatua ja kykyä yhteistoiminnallisuuteen, jota yhdistyspohjainen asumisoikeusasuminen vaatii onnistuakseen.

Kommentti:

Nimerkki "tyytyväinen" on tyypillinen "tyytyväinen" asumisoikeusasukas: kutsuu eri tavalla ajattelevia "tyypeiksi" ja "etuoikeutetuksi vähemmistöksi" sekä vääristelee näiden motiiveja saada parannuksia asumisoikeusjärjestelmään ("saada pikkurahalla asunto itselle ja sitten myydä markkinahintaan" yms.). Epäkohtien esille tuominen on hänen mukaansa lehtien palstoilla melskaamista. Nimimerkille on ominnaista kaiken kaikkiaan väärien yleistysten tekeminen, leimaaminen ja itsensä ylentäminen esimerkiksi vuokra-asukkaisiin nähden, vaikka itsekään ei kirjoitustyylin ja -sisällön perusteella vaikuta kovin fiksulta.

Molemmat kirjoitukset ovat vuoden 2010 loppupuolelta eli ennen vuoden 2011 alussa voimaan tullutta asumisoikeuslainmuutosta. Lakimuutos ei ole todellisuudessa juurikaan parantanut asukkaiden tiedonsaantioikeutta heiltä käyttövastikkeissa kerättyjen varojen käytöstä - ei ainakaan AVAIN Asumisoikeus Oy:ssä.  Ja yhtiö kertoi vasta useiden pyyntöjen/vaatimusten jälkeen syksyllä 2012 käyttövastikkeiden tasaamisen periaatteista. ARA havaitsi vuoden 2013 valvontatarkastuksessa lukuisia epäkohtia yhtiön toiminnassa. Niistä on kirjoitettu enemmän AVAIN Asumisoikeus Oy -blogissa.